Kotiin tullessani päätin; nyt riittää. Liikuntakeskus Hukassa oli juuri päällä joku 20e maksava joulutarjous. Sinne siis vaan sen mitä kinttu kantoi. Perustin myös facebook-ryhmän nimeltä Koirahörhöt laihduttajat, mukaan pyysiin parhaat ystäväni ja siskoni. Ryhmämme onkin ollut melkoisia menestystarinoita täynnä, niistä lisää myöhemmin.
Aloituskuva joulukuu 2013. Tässä on tulos kun syö ja juo mitä sattuu eikä liiku. Paino tuolloin 73kg
Laihdutus olikin yllättävän helppoa. Kappas vaan sitä laihtuu kun ei syö viikonloppuisin pitsaa, kebabia, hampurilaisia. Saatoin syödä myös järkyttäviä määriä leipää arkena ja ohimennen napata suklaapatukkaa naamaan. Iltaisin vietin aikaa parhaan ystäväni kaakaon kanssa. En voinut tietää parempaa iltapalaa kuin useampi muki kaakaota ja siihen sämpylää kylkeen. En tänä päivänäkään pysty syömään suklaapatukoita tai juoda kaakaota tai mättää sämpylöitä mielinmäärin; lihon heti. Elämä on valintoja, haluanko olla rasvainen polvivammainen patukka vai timmi SM-tason agilityharrastaja kuka edes vähän pysyisi radalla koiransa perässä. Kyllä minä haluaisin olla se timmi urheilija.
Toukokuu 2014. Tässä kuvassa paino on 62kg. Meinasin syödä hattuni kun paino tippui alle 65. Minä onnistuin, minä pystyin ja se ei tehnyt edes kovin kipeää.
Kun paino oli 60kg ja sen sai helposti alkamaan myös vitosella aloin olla aika fiiliksissä. Vielä rasvaprosenttini oli aika korkea ainakin inbody-mittauksen perusteella, mutta kyllä sitä vaa'an lukemastakin sai jo hyviä kiksejä. Myös urheilusuoritukseni paranivat. Jaksoin juosta 10km putkeen eikä se edes ottanut henkeen, salitreeni kulki hyvin enkä enää meinannut oksentaa jokaisessa kahvakuulassa tai pumpissa. Joulukuussa 2013 en päässyt edes maasta kunnolla ylös polven takia. Nyt pystyn mihin vain!
Halusinko näyttää tältä?
Vai tältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti